Ruokinnan huomiointi jos lemmikillä on maksa- tai munuaissairaus.

Kirjoitus on tarkoitettu lemmikin omistajan ymmärtämyksen syventämiseksi. Munuais- tai maksasairaan lemmikin hoitoa koordinoi oma eläinlääkäri.

Krooninen munuaisten vajaatoiminta

Ensinnäkin tulee erottaa krooninen munuaisten vajaatoiminta akuutista muodosta. Akuutti muoto kehittyy hyvin nopeasti usein joko suoraan esimerkiksi tiettyjen lääkeaineiden yliannostuksen seurauksena tai liitännäissairautena esimerkiksi shokin yhteydessä.

Aggressiivisella hoidolla munuaisten toiminta on osassa tapauksia mahdollista normalisoida.

Tästä eteenpäin keskitymme krooniseen munuaisten vajaatoimintaan.

Kolmasosa vanhenevien lemmikkien kunnon heikentymiseen ja menehtymiseen johtavista sairauksista johtuu munuaisista.

Munuaisten tärkeää merkitystä elimistön kannalta kuvaa hyvin verenkierto: pumpatessaan hapella rikastettua verta elimistöön, sydän johtaa tästä veritilavuudesta neljänneksen suoraan munuaisiin. Munuaisten tehtävänä elimistössä on mm. suodattaa kuona-aineita, ylläpitää suolo- ja nestetasapainoa sekä happo- ja emästasapainoa. Munuaiset osallistuvat myös hormonaalisesti punasolujen tuottamiseen ja D-vitamiinin säätelyyn. Munuaisten toimintakyvyn heikentyessä mm. edellä mainitut tehtävät elimistössä häiriintyvät ja seurauksena on runsaampaa juomista, heikentynyttä ruokahalua, pahoinvointia, painon tippumista erityisesti lihasmassan kustannuksella ja turvotuksia. Munuaisarvoja seuraamalla saadaan vihiä alkavasta sairaudesta tavallisesti jo ennen selvien oireiden alkamista. Tästäkin syystä ikääntyvältä lemmikiltä kannattaa tarkastuttaa säännöllisesti veriarvot.

Vajaatoiminnan oireet näkyvät arjessa vasta kun munuaisten toiminnallisesta kapasiteetistä on hävinnyt noin 70 – 80 %.

Munuaisten vajaatoiminta ja ruokavalio

Ruokavalion proteiinipitoisuus

Muun muassa hiirillä ja rotilla suoritetuissa tutkimuksissa on havaittu, että ruokavalion korkea proteiinipitoisuus kiihdyttää vajaatoiminnan kehittymistä. Kissoilla ja koirilla suoritetuissa tutkimuksissa, vastaavaa löydöstä ei ole todettu. Kuitenkin on huomioitavaa, että vajaatoiminnassa proteiinin aineenvaihduntatuotteet eivät erity elimistöstä normaalisti ja liittyvät keskeisesti oirekuvaan. On suositeltavaa, että ruuassa olisi yksi, laadukas proteiinin lähde kuten kananmuna, heraproteiini tai soijaproteiini-isolaatti.

Ruokavalion fosforipitoisuus

Fosfori on munuaisten vajaatoiminnassa ruokinnallisesti keskeisin ravintoaine jonka rajoittamisesta potilas hyötyy. Munuaisten vajaatoiminnassa fosforin eritys on heikentynyt elimistöstä. Vähentämällä ruuan fosforipitoisuutta tai käyttämällä valmisteita jotka sitovat fosforia, hillitään vajaatoiminnan kehittymistä ja normalisoidaan fosforin määrää elimistössä.

Ruokavalion rasvojen laatu

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla on tavallista kohonneet rasva-arvot (kolesteroli, triglyseridit) veressä. Tyydyttyneen rasvan vähentämisellä ja monityydyttämättömien rasvahappojen lisäämisellä ruokavalioon, rasva-arvoja voidaan saada alennettua. Hyviä monityydyttämömien rasvahappojen lähteitä ovat mm. kasviöljyperäiset lähteet kuten maissiöljy tai pellavansiemenöljy sekä kalaöljy. Erityisesti kalasta saatavien omega3-rasvahappojen on osoitettu tukevan erityisen hyvin munuaisterveyttä. Omega3-rasvahapot eivät varastoidu elimistöön vaan niitä on saatava ruuan mukana jatkuvasti.

Maksan vajaatoiminta

Maksa, elimistön keskuslaboratorioksikin kutsuttu elin, hoitaa montaa virkaa: maksa osallistuu ruuansulatukseen, imeytymiseen, aineenvaihduntaan ja toimii varastona useille vitamiineille, raudalle ja sokerille (glykogeeni). Munuaisiin verrattuna maksa on uusiutumiskykyisempi elin.

Maksasairaudet voivat olla akuutteja tai kroonisia. Maksan vajaatoiminnan tyypillisemmät oireet ovat huono ruokahalu, heikkous, oksentelu, ripulointi. Oirekuvaan kuuluu useimmiten myös lisääntynyt juominen ja virtsaaminen. Kroonisessa maksan vajaatoiminnassa maksa saattaa selvästi suurentua. Maksan vajaatoiminnan seurauksena voi myös kertyä vapaata nestettä vatsaonteloon: vatsaontelon seutu alkaa pömpöttämään. Maksasairautta epäiltäessä diagnoosi varmistetaan verikokein. Maksasairauksien diagnostiikassa käytetään hyväksi myös ultraäänitutkimusta ja joissakin tapaukissa koepalaa eli maksabiopsiaa.

Kissojen rasvamaksa

Yltäkylläisyyssairautena voidaan pitää lihaville kissoille herkemmin kehittyvää rasvamaksaa. Jos veressä kiertävien rasvahappojen määrä ylittää maksan käsittelykapasiteetin, on asetelma rasvamaksan kehittymiselle valmis. Maksasoluihin kertyy rasvaa ja niiden toimintakyky heikkenee. Tällöin ratkaiseva tekijä sairastumiselle voi olla syömättömyys. Kissat saattavat paastota esimerkiksi voimakkaan stressin seurauksena.

Syömättömyyden ja heikentyneen aineenvaihdunnan seurauksena syntyy ravintoainepuutoksia (erityisesti arginiini) jotka johtavat aineenvaihduntahäiriöhin jotka latistavat ruokahalua ja yleiskuntoa entisestään. Rasvamaksan oireina ilmenee ruokahaluttomuuden lisäksi voimattomuutta, apatiaa, laihtumista ja oksentelua sekä/tai ripulia. Verinäytteissä todetaan kohonneet maksa-arvot.

Rasvamaksaan sairastuneita kissoja on usein välttämätöntä pakkoruokkia.

Tehokkain tapa ennaltaehkäistä rasvamaksaa, on kissan pitäminen oikeassa painoluokassa.

Maksan vajaatoiminta ja ruokavalio

Keskeistä on energian saanti: maksan toipuminen vaatii energiaa. Haasteena on huonontunut ruokahalu ja pahoinvointi. Kaloreista 30 – 50% tulisi olla rasvoista, hiilihydraattien osuuden tulisi olla alle 45%. Proteiinin tulee olla hyvin sulavaa. Proteiininsaantia rajoitetaan tietyissä maksasairauksissa.

Ruokaa tulee annostella normaalia useammin, 3 – 5 kertaa päivässä, jotta energiaa saataisiin taattua riittävästi ja maksalle ruuansulatuksesta aiheutuva kuormitus olisi maltillinen ruokailun jälkeen. B- ja E-vitamiinin sekä sinkin tarve korostuu.

 

Blogiyhteistyössä morrr.com kanssa

Huomioita ruokakupin ääreltä, osa II: ylipaino & sydänsairaudet

Kaikki ovat tietoisia, että saadun ja kulutetun energia tulisi kohdata toisensa ja pitemmällä aikavälillä näiden välinen epäsuhta johtaa ylipainoon tai alipainoon. Tässä kirjoituksessa annetaan apuvälineitä oman lemmikin ihannepainon määritykseen ja siinä pysymiseen käytännön tasolla.

Ylipaino

Koska lemmikkien koko vaihtelee, saadaan eri roduille tehtyjä ihannepainomäärityksiä tarkempi käsitys oman lemmikin ihannepainosta kätevästi kuntoluokittamalla oma lemmikki.

Kuntoluokitus perustuu kehon eri osien arviointiin silmämääräisesti ja käsin tunnustelemalla. Alla on linkit mailman pieneläinlääkärijärjestön julkaisemiin kuntoluokitustaulukoihin. Vastaavia taulukoita on esillä myös useimmilla eläinlääkärivastaanotoilla.

Koiran kuntoluokitus

Kissan kuntoluokitus

Arviolta 1/3 lemmikeistä on ylipainoisia. Ylipainolta ei tule sulkea silmiään ja mieltää sitä ainoastaan riskitekijänä tiettyihin sairauksiin. Ylipaino on elimistön kannalta häiriötila joka alentaa lemmikin elämänlaatua ja lyhentää elinaikaa.

Ruokinta

Energiantarve

Alla olevista linkeistä voi tarkastaa, paljonko oma lemmikki tarvitsee energiaa:

Aikuisen koiran energiantarve

Aikuisen kissan energiantarve

Taulukot ovat suuntaa antavia, vaihteluväliä voi olla yksilöllisesti noin 10 – 30 %.

Huomioita ruokinnasta

Pentuajan merkitys

Pentuaikana lemmikille hahmottuu millainen maailma on: saako ruokaa tiettyinä aikoina vai aina halutessaan? On hankalampaa luopua saavutetuista eduista myöhemmin kuin olla tietämätön niistä.

Huomioi ruuan ja makupalojen sosiaalinen merkitys

Meille ihmisille ruoka on paljon muutakin kuin latautumista energialla ja ravintoaineilla. Ruuan halutaan paitsi maistuvan myös näyttävän hyvältä ja sillä on tärkeä osa ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Ruuasta tulee helposti myös kanssakäymisen väline lemmikin kanssa: kun lemmikille antaa makupalan, saa vastineeksi hännänheilautuksen tai muun tyytyväisyyttä viestittävän eleen joka toimii palkitsevana tekijänä makupalan antajalle.

Mitä muita keinoja lemmikin palkitsemiseen tai hyvänä pitämiseen on? Esimerkiksi lelujen anto lemmikille tai erilaiset yhteiset leikit ovat molemmille antoisia – ja kaloreita kuluu.Makupaloja voi antaa kun mieltää niiden osuuden päivittäisestä ravinnonsaannista ja holtittomuuden sijaan tietää mitä antaa ja missä yhteydessä. Kouluttaessa palkkio annetaan lähtökohtaisesti palkkana tehdystä työstä.

Light-ruuan syöttämien ei takaa laihtumista

Light-ruoka ei laihduta koiraa jos sitä syödään rajattomasti tai light-ruuan rinnalla syötetään rajoittamattomasti kotiruokaa ja makupaloja.

Puruluut sisältävät energiaa

Erityisesti hammasterveyden kannalta syötettävien puruluiden antamisessa on syytä muistaa, että ne sisältävät energiaa, ja ne on huomioitava päivittäisessä energiansaannissa.

Huomioi energiatarpeen muutos kastraation/sterilisaation jälkeen

Kun lemmikki on toipunut leikkauksesta, kannattaa painoa pitää erityisesti silmällä lähikuukausina. Yleisohjeena: kastroidun/steriloidun lemmikin energiantarve vähenee noin 10%.

Eri energialähteet

Rasva sisältää kaksinkertaisen määrän energiaa proteiiniin ja hiilihydraattiin nähden. Anna lemmikkillesi sen elämänvaiheeseen ja aktiivisuustasoon sopivaa ruokaa.

Punnitse lemmikkisi säännöllisesti

Ja kirjaa paino ylös. Määritä kuntoluokituksen perusteella lemmikkisi ihannepaino ja pyri pitämään lemmikkisi ihannepainoisena. Tarvittaessa eläinlääkärisi auttaa sinua ihannepainon määrittämisessä.

Mittaa annettava ruoka

Käytä ruokinnan annosteluun esimerkiksi mittamukeja. Muutosten tekeminen ruokintaan on helppoa ja tarkkaa.

Yhteiset pelisäännöt

Kaikki perheenjäsenten on sitouduttava lemmikin hoitoon samoilla säännöillä – lemmikin parhaaksi.

PAINOA POIS

Jos nykyinen paino ylittää selvästi ihannepainon, mikä avuksi? Hetkellisen dieetin sijasta, kannattaa panostaa ruokintatapojen ja periaatteiden tarkasteluun: lemmikki punnitaan ja kuntoluokitetaan säännöllisesti, ruokittaessa tiedetään mitä annetaan ja minkä verran.

1. määritä ihannepaino (kuntoluokituksen avulla, tarvittaessa käänny eläinlääkärisi puoleen)

2. Tarkasta ihannepainon kaloritarve taulukosta.

3. Anna lemmikillisesi noin 70– 90 % ihannepainon kaloritarpeesta.

4. Seuraa painoa säännöllisesti, kirjaa paino ylös.

Turvallisena pidetty ja maltillinen painon pudotus on noin 1 – 2% painosta viikossa. Painoa pudottaessa hyvä käytäntö on ottaa välitavoitteita ja iloita niiden saavuttamisesta.

Voit kääntyä ruokintasuunnitelman teossa ammattilaisen puoleen tai käyttää eläinlääkärivastaanotoilta saatavia dieettiruokia: ruuissa on suhteellisesti enemmän proteiinia ja ravintoaineita energiamäärään nähden, jotta pitemmällä aikavälillä lemmikille ei tulisi ravintoainepuutoksia, eikä laihtuminen tapahtuisi lihasmassan kustannuksella.

Jos ylipaino on maltillinen (15 – 20% yli ihannepainon) voit vähentää annettavan ruuan määrää 10% 2 viikon välein ja seurata tarkasti painoa. Jos paino ei tipu, vähennä ruokaa 10% jne.

Jos lemmikki on hyvin ylipainoinen (> 40 % yli ihannepainon), kannattaa painon pudotus aloittaa yhteistyössä ammattilaisen kanssa. Myös lemmikeille on painonpudotusryhmiä: yhdessä painonpudottaminenkin on helpompaa ja hauskempaa.

LEMMIKKIEN SYDÄNSAIRAUDET

Yleistä koirien ja kissojen sydänsairauksista

Koirilla suurin osa sydänsairauksista on joko nk. läppävikoja eli endokardiooseja tai sydänlihaksen sairauksia eli kardiomyopatioita. Yleistäen, pienemmillä koirilla tavataan enemmän läppävikoja, suuremmilla koirilla sydänlihassairauksia. Molemman tyyppisiä sydänsairauksia voi ilmetä kuitenkin niin pienillä kuin suurillakin koirilla. Kissoilla yleisin sydänsairaus on hypertrofinen kardiomyopatia eli sydänlihaksen paksuuntuminen.

Osa sydänsairauksista voi edetä oireettomasti hyvin pitkälle, osa saadaan kiinni terveystarkastusten yhteydessä tai omistajan hakeuduttua vastaanotolle lemmikin erinäisten normaalista poikkeavien oireiden takia. Koirilla voi ilmetä mm. alentunutta rasituksensietokykyä ja yskää. Kissoilla yskää ei tavallisesti tavata. Kissoilla erityisesti rasituksen jälkeinen koiramainen läähättäminen on epätavallista ja voi viitata sydänsairauteen.

RUOKINTA

Paino

Kun lemmikki pidetään ihannepainossa, ei sydäntä kuormiteta turhaan ylipainolla. Myös mikäli sydänsairaus on todettu, nostaa ylipaino komplikaatioherkkyyttä.

Vältä ylimääräistä suolaa

Suolaisten välipalojen antaminen kerryttää nestettä elimistöön ja rasittaa sydän- ja verenkiertoelimistöä.

Omega3-rasvahappolisät

Sydänsairailla koirilla on mitattu alempia omega3-rasvahappo (EPA, DHA) pitoisuuksia. Lemmikki hyötyy myös muuten omega3-rasvahappojen tulehdusta hillitsevistä vaikutuksista.

Tauriini

Kissat tarvitsevat ravinnostaan tauriinia tai niille saattaa kehittyä ruokintaperäinen sydänlihasrappeuma. Teolliset kissanruuat sisältävät hyvin tauriinia, joten vaiva on nykyään harvinainen.

Muuta

Sydänlääkityksellä olevilla lemmikeillä kiinnitetään tarkempaa huomiota myös kaliumin, magnesiumin ja B-vitamiinien saantiin. Hoitava eläinlääkäri ottaa edellä mainitut tekijät huomioon hoitaessa lemmikkiä.

Lemmikki vanhenee - huomioita ruokakupin ääreltä, osa I

Vanhenevan lemmikin ruokintaan keskitymme blogissamme 4 kirjoituksella:
I - Yleistä vanhenevan lemmikin ruokavaliosta. Miten huomioida: suuterveys & nivelrikko
II - Miten huomioida ikääntyvän lemmikin ruokavaliossa: ylipaino & sydänsairaudet
III - Miten huomioida ikääntyvän lemmikin ruokavaliossa: maksasairaudet & munuaissairaudet
IV - Miten huomioida ikääntyvän lemmikin ruokavaliossa: diabetes l. sokeritauti & kasvainsairaudet


Lemmikin ikääntyessä ruokavalio on hyvinvoinnin kannalta entistä tärkeämpi.
Seniorin ruokinnassa pyritään yleisellä tasolla hidastamaan ikääntymistä ja ylläpitämään hyvä elämänlaatu sekä säilyttämään ihannepaino. Iän karttuessa tulee ruokavalioon kuitenkiin paneutua aiempaa yksilöllisemmin, koska riski sairastua kohoaa merkittävästi.
Ennen ruokintaan paneutumista, selvitettäköön ken on vanha, ken ei.


Ikääntyvä lemmikki
Lemmikki katsotaan yleisesti ottaen ikääntyväksi siinä vaiheessa, kun odotettua elinaikaa on noin kolmannes odotetusta kokonaiseliniästä jäljellä. Pienet koirat saattavat elää 15 vuotiaiksi, vanhuus alkaa siis noin 10 vuoden kohdalla. Suuremmat koirat elävät suhteessa lyhyemmän elämän, periaate sama. Kissat sitä vastoin yltävät usein 15 – 20 vuoden ikään. Kissoilla mielletään seniorivaiheen alkamisajankohdaksi yleisesti noin 10 vuoden ikä.


Energian tarve
Alkuun keskeinen ero kissoista ja koirista: vanhetessaan koirien energian tarve laskee, kissoilla sitä vastoin kasvaa. Kissoilla ilmiötä selitetään muun muassa imeytymisen heikkenemisellä: tämä on yksi tekijä miksi harvoin näkeekään kissavanhuksia jotka olisivat lihavia. Lihava ja iäkäs -yhdistelmä on koirilla sen sijaan yleistä. Osalle senioreista ruokahalu heikkenee ja paino voi pudota liiankin alas: näillä yksilöillä energiatiheämpi eli kaloririkkaampi ruoka on perusteltua. Käytännössä, enemmän energiaa saadaan ruuasta jonka rasvapitoisuus on korkeampi. Korkeampi rasvapitoisuus myös nostaa ruuan maittavuutta.

Vanhuus ei tule yksin
Korkean iän myötä tavallisimmat ilmenevät sairaudet ovat kissoilla ja koirilla:
• Suu- ja hammassairaudet
• Nivelrikko
• Ylipaino
• Sydänsairaus
• Maksasairaudet
• Munuaissairaudet
• Sokeritauti
• Kasvainsairaudet
Alla käsittelen selkeyden vuoksi eri sairaustiloja omina ryhminään, erityisesti ruokinnan näkökulmasta. Käytännössä yksittäisellä lemmikillä voi olla monta perussairautta.


Suu- ja hammassairaudet
Ientulehdus on yleistä koirilla ja kissoilla. Hoitamattomana tämä johtaa parodontiittiin eli sairaustilaan jossa tietyt bakteerit tuhoavat hampaan kiinnityskudoksia. Ientulehdus on hoidettavissa ja muutokset kudoksissa (ikenissä) palautuvat vielä normaaliksi. Paradontiitissa sitä vastoin muutokset ovat pysyviä ja sairautta voidaan enää hillitä ja rajoittaa sen etenemistä. Hoitamaton suu paitsi aiheuttaa kipua ja epämukavuutta lemmikille, se alentaa elämänlaatua huomattavasti. Tulehtunut suu myös toimii tulehdusporttina elimistöön ja näin hoitamaton suu saattaa aiheuttaa sairaustiloja muissakin elinryhmissä.
Huomioitavaa ruokavaliossa
Koska ientulehduksen ja suun sairaustilojen keskeisin alkutekijä on plakki, pyritään ruokavaliolla minimoimaan kertyvän plakin määrää. Kuivaruualla syötettäessä verrattuna märkäruokaan, plakkia kertyy tutkitusti vähemmän: toisaalta kuivaruuasta jää vähemmän “rakennusainetta” plakille, toisaalta kova rakenne edesauttaa plakin mekaanista poistoa hampaiden pinnalta. Puruluut edistävät jonkin verran suun terveyttä – samalla lemmikki saa kuitenkin puruluista kaloreita ja tämä tulee huomioida etenkin ylipainoisten lemmikkien kohdalla. Puruluut eivät kuitenkaan yksistään useimminkaan ole riittäviä suun pitämiseksi terveenä. Lemmikeille on kehitetty myös erityisiä kuivaruokia, joissa nappuloiden muoto, kovuus ja sidosaineet edistävät suun terveyttä.

Ruokavaliota tehokkaampi tapa hoitaa lemmikin hampaita ja suuterveyttä, on hampaiden harjaus. Ideaalisti hampaiden harjaus toteutetaan päivittäin, mielellään vähintään 2 tai 3 kertaa viikossa jotta siitä on selkeästi hyötyä.
Ruokavaliota tehokkaampi tapa hoitaa lemmikin hampaita ja suuterveyttä, on hampaiden harjaus. Ideaalisti hampaiden harjaus toteutetaan päivittäin, mielellään vähintään 2 tai 3 kertaa viikossa jotta siitä on selkeästi hyötyä. Lemmikeille on saatavilla myös heidän makumieltymyksiään vastaavia hammastahnoja. Suun tarkastus on myös keskeinen osa säännöllisiä eläinlääkäritarkastuksia.


Nivelrikko
Nivelrikkoa käsittelimme laajemmin aiemmassa blogikirjoituksessa johon kannattaa tutustua tästä.


Rasvahapot
Lisäämällä ruokavalion omega-3 rasvahappojen määrää, näyttäisi tutkimusten valossa siltä, että nivelrikko-oireet vähenevät hieman tai jopa selvästi. Vaikutus perustuu nivelrikossa läsnä olevien tulehdusvälittäjäaineiden toimintaan.


Glykosaminoglykaanit
Tämän ryhmän alla käytetyimpiä yhdisteitä liitettynä ruokavalioon on kondroitiinisulfaatti ja hyaluronaani. Glykosaminoglykaanien teho ja merkitys nivelrikon hoidossa perustuu niiden nivelnestettä liukastaviin vaikutuksiin, sekä jänteitä ja nivelrustoa vahvistaviin ja joustavuutta lisääviin vaikutuksiin.


Painon hallinta
Tärkein seikka. Ensinnäkin ylipaino altistaa merkittävästi nivelrikon kehittymiselle. Nivelrikkoisilla ja ylipainoisilla koirilla jotka pudottivat tutkimuksessa painoaan 11 – 18% vähenivät nivelrikosta johtuva ontuminen ja kipuilu erittäin merkittävästi (Impellizeri JA, Tetrick MA, MUIR P: Effect of weight reduction on clinical signs of lameness in dogs with hip osteoarthritis, J Am Vet Med Assoc 216: 1089-1091, 2000).


Blogikirjoituksen seuraavassa osassa tutustumme tarkemmin, kuinka huomioida ruokavaliossa ylipaino ja sydänsairaudet.

Blogikirjoitus julkaistu yhteistyössä www.morrr.com kanssa.

 

Kuinka vertailla märkä- ja kuivaruokien ravintoainepitoisuuksia keskenään?

Taannoin Ylen tekemästä jutusta koskien koirien ruokintaa

(Parasta murkinaa parhaalle ystävälle – mistä tiedät, että koirasi saa laaturuokaa? ), nousi jälkikeskusteluissa esille erityisesti yksi kysymys: kuinka vertailla lemmikkien märkä- ja kuivaruokia keskenään?

 

Ratkaiseva ero märkäruuilla (mm. makkaravalmisteet, hyytelöt, purkkiruuat) verrattuna kuivaruokiin (käytännössä ns. nappuloihin) on niiden sisältämä vesi.

 

Jotta kuiva- ja märkäruokia voidaan vertailla keskenään, on niiden sisältö miellettävä kuiva-aineena ja vetenä.

 

Kuivaruuissa on keskimäärin vettä n. 10% - tällöin kuiva-ainetta on ruuasta 90%. Veden määrä ilmoitetaan tuoteselosteessa joko vetenä tai kosteutena.

 

Märkäruuassa veden osuus on tavallisesti n. 60 -80 %. Tällöin kuiva-aineen osuus on 20 – 40%.

 

Tiedän veden ja kuiva-aineen osuuden, mitä sitten?

Esimerkiksi jos kuivaruuassa on proteiinia 18% ja vettä 10% (tällöin kuiva-aineen osuus on 90%). Jakamalla proteiinin määrä (18%) kuiva-ainepitoisuudella (90%) ja kertomalla luku sadalla, saadaan proteiinin osuus kuiva-aineessa (20%).

 

Jos vertailun vuoksi märkäruuassa on proteiinia 8% vesipitoisuuden ollessa 60% (eli kuiva-ainepitoisuus 40%), jakamalla proteiinin osuus (8%) kuiva-ainepitoisuudella (40%) ja kertomalla luku sadalla, saadaan proteiinipitoisuudeksi 20% kuiva-aineessa.

 

Edellä esitetyssä kuiva- ja märkäruuan vertailussa on sama proteiinipitoisuus kuiva-aineessa (20%), vaikka tuotteita sellaisenaan vertailtaessa ero vaikuttaa suurelta.

 

Yllä oleva vertailu lyhyenä johdatuksena eri muodossa olevien ruokien vertailuun keskenään.

 

Alla vertailuna myös aikuisten koirien ja kissojen ravintoainevaatimukset proteiinin ja rasvan osalta:

 

KOIRA

PROTEIININ TARVE 15 – 30% kuiva-aineessa

RASVAN TARVE > 5 % kuiva-aineessa

 

KISSA

PROTEIININ TARVE 30 – 50% kuiva-aineessa

RASVAN TARVE > 9 % kuiva-aineessa

 

Luvut perustuvat AAFCO (The Association of American Feed Control Officials) suosituksiin lemmikkien ravintoainevaatimuksista proteiinin ja rasvan osalta.

 

Siispä: kissa ei ole pieni koira ravintovaatimuksiltaankaan.

Nivelrikko - monen lemmikin vaiva

Nivelrikko on hyvin yleinen syy koiran tai kissan eläinlääkärikäynnille. Nivelrikkoa saattaa kehittyä kaikenikäisille mutta selvänä enemmistönä potilaista on jo korkeampaan ikään ehtineet lemmikit. Usein oireet kehittyvät pikkuhiljaa: varsinkin koirilla tyypillistä on nivelrikkoisen nivelen kankeus heti levon jälkeen - levosta liikkeelle lähtiessä, nivel vertyy usein käytön myötä.

Sen sijaan että jäykkyys ja liikkumishaluttomuus kuitataan “iän mukanaan tuomana ilmiönä”, kannattaa oireiden taustaa selvittää oman eläinlääkärin kanssa – useimmiten lemmikin elämänlaatua voidaan parantaa.

Nivelrikko?

Nivelrikossa, nivelen eri osissa, tavallisesti monissa osissa, on pysyviä vaurioita. Epänormaaleja muutoksia voidaan todeta nivelrustoissa, nivelkapselissa, nivelnesteessä ja nivelruston alaisessa luussa. Nivelpinnoille voi kehittyä vaurioita: nivelrusto voi irtoilla ja muodostaa niveleeseen nk. irtopaloja.

Nivelrikossa, nivelnesteessä todetaan useita tulehduksellisia muutoksia.Nivelrikkomuutosten takia nivelen normaali toiminta häiriintyy: nivelen normaali liikelaajuus kavenee, liike aiheuttaa kipua ja epämukavuutta sekä kipua ilmenee myös levossa.

Nivelrikko alentaa selvästi elämänlaatua ja liikkumisesta saattaa tulla hyvin epämiellyttävää: lemmikki ei ehkä enää lähde mielellään ulkoilemaan tai ulkoilureissut lyhenevät selvästi lemmikin haluttomuuden takia.

Nivelestä

Nivelen tarkoitus on liikkua: jollei se liiku, normaali rakenteinenkaan nivel ei voi hyvin. Tätä perustotuutta ei voi kiertää millään lisäravinteella tai lääkkeellä.

Tämä pätee myös nivelrikon hoitoon: mietitään keinoja kuinka ylläpitää nivelen liikkuvuutta ja lemmikin kykyä liikkua: lisäravinteet ja lääkkeet täydentävät hoitoa.

Nivelrikon kehittyminen

Nivelrikko voi kehittyä rakenteellisesti normaaliin niveleeseen jos siitä ei pidetä huolta: ylipaino rasittaa nivelen rakenteita, liian voimakas ja yksipuolinen liikunta voi olla vahingollista, niveleen kohdistuvat ulkopuoliset voimat (esimerkiksi trauma) voivat vaurioittaa rakenteita kuten polven ristisidettä.

Erityisen herkkiä nivelet ovat kasvuvaiheessa, erityisesti nopeasti kasvavilla koiraroduilla: liikuntaa pitää olla sopivasti ja ruuan ravintoainekoostumuksen täytyy vastata lemmikin tarpeita jotta luusto ja nivelet kehittyisivät tarkoituksenmukaisesti.

Alttiimpia nivelrikolle ovat nivelet joiden rakenne ei ole optimaalinen: tästä esimerkkinä erityisesti lonkkanivelet ja kyynärnivelet, joiden röntgenkuvaaminen onkin monien rotujen virallisessa perinnöllisten sairauksien vastustamisohjelmassa.

Koiraroduittain on eroavaisuuksia: tietyissä roduissa, etenkin suuremmilla koirilla, on taipumusta esimerkiksi lonkkien tai kyynärnivelien dysplasioille eli kasvuhäiriöille, pienemmillä koirilla tavataan enemmän taas polvinivelen ongelmia: mm. polvilumpion luksaatiota eli sijoiltaanmenoa.

Nivelrikon ennaltaehkäisy

Kun lemmikin kanssa käydään pennusta saakka säännöllisesti eläinlääkärissä, eläinlääkäri tekee havaintoja tuki- ja liikuntaelimistöstä ja ohjaa tarvittaessa oikeisiin jatkotutkimuksiin.

Monet koirarodut kuuluvat PEVISA-ohjelman pariin, jolloin jalostuksessa otetaan huomioon erityisriskit. Näihin rotukohtaisiin riskeihin on syytä pentua harkitsevan tutustua jo ennakkoon. Mikäli rodulla on riski esimerkiksi lonkkanivelten dysplasiaan eli kehityshäiriöön, on PEVISA-ohjelmassa tavallisesti sisällytettynä vanhempien lonkkien arvioimispakko ja tietty kriteeristö, millaisia koiria jalostukseen pitäisi käyttää tulosten perusteella.

On hyvä huomioida, että vaikka koiran esimerkiksi lonkkanivelet todettaisiin nuorena terveiksi ja rakenteellisesti moitteettomiksi, voi tällaisiinkin niveliin kehittyä ajan myötä nivelrikko.

Yksittäinen erittäin tärkeä tekijä nivelten terveyden kannalta on optimaalinen paino. Ylipaino on nivelille ylikuormittavaa. Ja: koska rasvakudos on hormonaalisesti aktiivista, on ylipaino jo itsessään sairauteen verrattavissa oleva häiriötila elimistön tasapainon kannalta: paitsi nivelrikkoon, linkittyy ylipaino myös riskiin sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin ja useisiin sisäelinsairauksiin. Lihavan lemmikin elämänlaatu on normaalipainoista kaveria heikompi. Vaikeasti lihavan koiran elinikä jää tutkitusti noin 2 vuotta lyhyemmäksi verrattuna ihannepainossa olevaan lemmikkiin.

Liikuntatottumuksissa on hyvä huomioida, että lemmikkikin tarvitsee lämmittäviä harjoituksia ennen voimakasta liikuntaa. Tämä on erityisen tärkeää vaikkapa agility-koirilla joiden varsinainen suoritus on vauhdikas ja hetkellisesti otetaan ns. kaikki irti. Tietoisuus lämmittelyn merkityksestä onkin ilahduttavasti viime vuosina noussut urheilukoirapiireissä.

Liiku, liiku usein

Meillä ihmisillä suuri osa päivästä kuluu helposti maaten tai istuen. Vaikka harrastaisi useita kertoja viikossa liikuntaa, on useilla meistä valtaosa vuorokaudesta passiivista olemista: yöt maataan ja päivät istutaan.

Ja niimpä suositellaankin edes lyhyitä kuntohetkiä päivän lomaan. Tätä ajattelua kannattaa mielestäni laajentaa myös lemmikeihin ja miettiä keinoja, joilla liikkumista saisi päivään useita kertoja yhden tai kahden pitemmän lenkin lisäksi.

Ennaltaehkäisy

Jos lemmikillä on todettu nuorena nivelrikolle altistavia nivelrakenteina, voidaan joissakin tapauksissa nivelrikkoa ehkäistä ja elämänlaatua parantaa, aikaisessa vaiheissa suoritetuilla kirurgisilla toimenpiteillä. Muutamia mainitakseni:

lonkkadysplasiaa voidaan korjata mm. häpyluun ruston lämpöluudutuksella, lonkkamaljakon kääntöleikkauksella tai lonkkaproteesilla. Jos lemmikillä todetaan polvilumpion tai -lumpioiden sijoiltaanmeno, voidaan polvinivelen toimintaa vakauttaa kirurgisesti mm. lumpiouran syventämisellä tai sääriluun yläpään kyhmyn siirtämisellä.

Koira vs kissa

Koirat ja kissat ovat liikkujina kovin erilaisia. Kissat liikkuvat luonnostaan sulavasti ja kissamaisen pehmeästi. Kissoja ei tavallisesti ulkoiluteta samassa mittakaavassa kuin koiria, joten tältäkin osin tarkkailu jää vähäisemmäksi.

 

Kun koiralla havaitaan aiemmassa vaiheessa ontumista, kissoilla selvä ontuminen kielii jo vakavasta toimintahäiriöstä.

Vanhalla kissalla ainoa ulospäin näkyvä nivelrikon oire on usein aktiivisuuden väheneminen ja liikkumiskäytäntöjen muutos: erityisesti korkeammille tasoille hyppääminen saattaa jäädä kokonaan pois, tai kissa alkaa empimään ja aiempaa enemmän keskittymään hyppyihinsä.

Seuraava pätee koiraan ja kissaan: Jos nivelrikkoa on lonkissa, ristiselässä tai selän alaosassa, näkyy tämä erityisesti hyppäämisvaikeutena alhaalta ylös. Jos nivelrikkoa on enemmän etupäässä (kaularanka/rintaranka/eturaajat), vaikuttaa se selvemmin alas hyppäämiseen ja laskeutumiseen esimerkiksi portaissa.

Nivelrikon hoito

Nivelrikon kehityttyä muutoksia ei voida poistaa; muutosten etenemistä voidaan hidastaa, kiputuntemuksia vähentää ja toimintakykyä ylläpitää mm. seuraavin mahdollisuuksin:

* Oikeanlainen liikunta:

a) Uinti ja vesikävely: nivelvaivaiselle pehmeä liikkumismuoto on uinti. Vedessä nivelet saavat liikettä vastuksen ollessa pieni ja lihakset vahvistuvat. Koiraa voi uittaa paitsi luonnonvesissä, myös koirille tarkoitetuissa uimaloissa.

Uimista vakautetaan ja vastusta säädetään koirauimaloissa liiveillä jotka kannattelevat koiraa. Liivejä on erilaisia: toiset tarjoavat nostetta enemmän kuin toiset. Vesikävelyssä lemmikkiä kävelytetään vesialtaassa olevalla kävelymatolla.

Veden määrää ja maton vauhtia sekä alustan kulmaa säätämällä saadaan harjoitusvaste sopivaksi ja sopivan haastavaksi.

 

b) fysioterapeuttiset harjoitteet: lemmikkiä voi jumppauttaa eläinfysioterapeutilla säännöllisesti ja eläinfysioterapeutit antavat myös tarkempia ohjeita kotona tapahtuvaan jumppaamiseen tekemiensä löydösten perusteella.

 

* Ravinteet:

Käytetyimpiä ovat glukosamiini, kondroitiinisulfaatti, MSM (metyylisulfonyylimetaani) ja omega3-rasvahappovalmisteet.

Lisäravinteilla voidaan vaikuttaa nivelten aineenvaihduntaan: antamalla tukea uusiutumiseen ja tulehdustilojen hillintään.

* Lääkkeet:

Eläinlääkäri arvioi tapauskohtaisesti lääkityksen tarpeen. Käytetyimpiä lääkkeitä nivelrikon hoitoon ovat erilaiset tulehduskipulääkkeet.

 

Mikäli aihe herätti kysymyksiä, vastaan mielelläni allaolevaan kommenttikenttään tai jaakko@viimeinenpalvelus.fi

 

Eläinlääkäri Jaakko Väyrynen

www.viimeinenpalvelus.fi

Kirjoitus julkaistu blogiyhteistyössä www.morrr.com kanssa.

Minä & elämäni koirat - koulutuksellisesti

Milla & Venla

Milla & Venla

Minä & elämäni koirat - koulutuksellisesti

Sallin kuulumiset, tilannekatsaus

Salli on nyt 5 kuukautta vanha ja koulutus alkaa pelaamaan yhä tärkeämpää roolia. Aikaa pienten lasten kanssa ei meinaa millään kunnon koulutukselle tai pentu-kursseille riittää, vaikka juuri nythän se kouluttaminen olisi tärkeää, jotta tulevat vuodet olisi kiva nauttia tottelevaisesta koirasta, jonka kanssa arkikin on helpompaa. Olenkin yrittänyt sisällyttää koulutusta kaikkeen arkitouhuamiseen ja pitää illalla lasten mentyä nukkumaan tehokkaan koulutus hetken.

Koulutushistoriastani ja aiemmista koiristani

Venla

Aiempien koirieni koulutukseen olen käyttänyt rutkasti aikaa. Ensimmäinen, 16 vuotiaaksi elänyt bichon frise Venla osasi kaikenlaisia sirkustemppuja ja oppi kaiken helpolla. Perustottelevaisuus taasen ei ollut hallinnassa. Koiraa tuli hemmoteltua liikaa, eikä kiltin sievän koiran karkailua kukaan pitänyt pahana asiana.

 

Milla

Toinen koirani, espanjan vesikoira Milla, koulutettiin alusta asti kaikkien oppaiden mukaan, käytiin kurssit, sosialistettiin ja harrastettiin ja silti lopputuloksena oli pelkoaggressiivinen, läheisriippuvainen, lapsiin vihamielisesti suhtautuva koira. Ongelmat pahenivat vuosien myötä eikä enää ongelmakoira-kouluttajienkaan kanssa asiaan saatu parannusta. Millalle löytyi onneksi koti, jossa ongelmatilanteiden kanssa pärjättiin paremmin kun kodissa ei ollut pieniä lapsia.

 

Nykyinen koirani Salli

Vuoden ajan luopumisesta toivuttiin ja sitten meille saapui nykyinen koiramme, australian labradoodle Salli suurten odotusten kera. Ja hyvin on Salli meille sopeutunut. Taustalla olevat rodut tekevät siitä oppimiseen halukkaan, leikkisän ja rohkean koiran. Tällä kertaa emme ole temppuihin keskittyneet vaan käyttäneet lyhyet oppimishetket asioihin, jotka helpottavat arkielämää koiran kanssa.

Keskity olennaiseen

Mielestäni tärkein käsky on ”tänne”. Se suojaa koiraa vaaratilanteilta, antaa mahdollisuuden pitää koiraa vapaana (sallituissa paikoissa tietenkin) ja estää karkuretket. Tähän käskyyn panostin heti ensi päivästä lähtien. Aluksi Salli tulikin luoksemme heti käskyn kuultuaan tilanteessa kuin tilanteessa. Viime aikoina toiset koirat ja ihmiset ovat kuitenkin tuntuneet kiinnostavammalta ja olen joutunut tehostamaan koulutusta sen osalta uudelleen. Salli osaa myös ”istu” ja ”maaten” käskyt. Paikallaan olo vaatii vielä paljon harjoitusta, etenkin ulkona. Remmissä kulkemiseen olisi pitänyt enemmän panostaa, mutta se on vaikeaa kun mukana on ulkona myös pienet lapset. Olen myös sitä mieltä ettei remmissä muita koiria eikä ihmisiä tervehditä ilman lupaa, mutta tämänkin asian vahvistaminen on jäänyt lasten perässä juoksemisen vuoksi liian vähälle.

 

Jos koiran kouluttamiseen ei meinaa riittää tarpeeksi aikaa, on tärkeää toimia kuitenkin arkisissa tilanteissa oikein. Esimerkiksi ei anneta koiran rynnätä ulko-ovesta ensimmäisenä, viedä ruokaa pöydästä, hypätä takakontista ilman lupaa tai päättää remmissä vetäen mihin suuntaan omistaja perässä tulee. Kun perustilanteissa toimii johdonmukaisesti, mielellään jotain koirankoulutus opasta noudattaen ja keskittyy muutamiin perustottelevaisuus harjoituksiin (tänne, paikka, irti…) on tuloksena mitä todennäköisimmin mukava, toimiva koira.

Uusia ideoita

Vasta törmäsin Tim Ferrisin podcasteja kuunnellessani (rakastan podcasteja, niitä voi kuunnella monien automaattisten toimintojen, kuten siivoamisen lomassa) jaksoon, jossa huippumenestynyt koirankouluttaja Susan Garrett jakaa näkemyksiään koiran kouluttamisesta. Tuli heti fiilis, että tuota ja tuota pitää kokeilla.

Podcastin voi tsekata täältä:  

http://fourhourworkweek.com/2016/11/14/susan-garrett/

Kuulen mielelläni myös sinun kokemuksiasi ja näkemyksiäsi erityisesti

koira lapsiperheessä & kiirettä pitää –tyyppisessä elämässä :)

Rauhallista joulua ja mahtavaa uutta vuotta 2017!

 

Miia

Joulun vietto: mitä huomioida lemmikin kanssa matkatessa

Joulunajalle on ominaista liikkuvuus: perheet ja suvut kokoontuvat yhteen. Toisaalta jouluna myös ihmisten yksinäisyys korostuu ja konkretisoituu. Osa nauttii ja ottaa kaiken irti jouluvalmisteluista ja joulun tunnelmasta, toiset näkevät joulun mahdollisuutena irtiottoon auringon alle valohoitoa saamaan kauas kotimaasta.

Vietit joulua sitten yksin tai yhdessä, kotona tai ulkomailla, mietitään joulua lemmikkisi kannalta.

Reissuun lähtö, otan lemmikin mukaan?

Kysy heti alkuun, mitä reissujärjestelyt vaativat lemmikkini kannalta? Nauttiiko lemmikkisi reissusta? Joskus lemmikille voi olla parempi järjestää hoito kotiin tai viedä lemmikki hoitolaan. Erityisesti lemmikit jotka eivät ole tottuneita matkaajia, saattavat stressata reissaamista erityisen voimakkaasti. Erityisesti kissat. Matkaamisesta johtuva stressi voi aiheuttaa ruokahaluttomuutta, itsensä ylenmääräistä nuolemista ja raapimista, virtaamis- ja ulostamiskäyttäytymisen muutoksia.

Matkapahoinvointia, maukumista...

Jos lemmikki lähtee matkaan mukaan, huomioi lemmikkisi hyvinvoinnin kannalta seuraavia tekijöitä:

Kuljetuskoppaan totuttaminen

Kissat ja pienemmät koirat on usein selkeintä sijoittaa omaan kuljetuskoppaan. Koppaan on hyvä alkaa totuttautumaan jo ajoissa ennen matkaa ja pyrkiä luomaan siitä lemmikille turvaisa pesäkolo. Tämä vaatii yleensä sen, että koppaan liittyy lemmikillä positiivisia mielikuvia: siellä voi olla kotona rauhassa ilman pakotteita ja siellä olosta seuraa hyviä ilmiöitä: omistaja silittää ja antaa pieniä herkkupaloja. Jos koppa sen sijaan otetaan ainoastaan käyttöön pitkälle matkalle ja eläinlääkärikäynneille lähdettäessä, muodostuu siitä helposti lemmikille automaattinen mielikuva epämukavuudesta ja kärsimyksestä. Kopassa turvallisuuden tunnetta lisää oma viltti, tutut lelut tai muut virikkeet.

Ulkoiluta lemmikkisi hyvissä ajoin ennen matkalla lähtöä

Tarpeet tulee tehtyä ja liikuntaa tasapainoittaa mieltä kun energiaa saa purkaa.

Matkapahoinvointi

Matkapahoinvointi johtuu sisäkorvissa sijaitsevien tasapainoelimiin kohdistuvasta poikkeuksellisesta liike-energiasta joihin elimistö ei ole tottunut. Tämän seurauksena usein aktivoituu keskushermostossa sijaitseva oksennuskeskus mikä saattaa johtaa hyvin voimakkaaseenkin oksentamisseen. Erityisesti pennuilla tasapainoelimet kehittyvät hiljalleen ja pennuilla matkapahoinvointia saattaa ilmetä vaikka esimerkiksi autoilu sinänsä ei heitä pelottaisi.

Siedätä lemmikkiäsi esimerkiksi autoilun suhteen niin, että käy lemmikkisi kanssa esimerkiksi lyhyesti autossa istumassa ja palkitse ja kehu sitä. Hiljalleen matkantekoa voidaan pidentää ja harjoitella lyhyillä ajomatkoilla.

 

Tauot ja virkistäytyminen

Luonnollisesti myös lemmikkisi tarvitsee taukoja matkanteon aikana: huomioi erityisesti raikkaan veden saanti.

Muita keinoja stressin lievittämiseen ja matkapahoinvoinnin hoitoon

Feromonivalmisteet

Kissoille ja koirille on saatavilla hyvin varustetuista apteekeista, lemmikkieläintarvikeliikkeistä ja eläinlääkärivastaanotoilta feromonisumutteita joita voidaan sumuttaa kuljetuskoppaan tai autoon ennen matkan tekoa. Feromonit ovat hajuyhdisteitä jotka tyynnyttävät lemmikkiä. Sumutteissa käytettävät feromonit jäljittelevät kemiallisia hajuyhdisteitä joita luonnollisesti erittyy mm. imetysvaiheessa emän nisien ympäristöstä. Feromonivalmisteita on saatavissa kissoille ja koirille.

Pelkotiloja helpottavat lisäravinteet

Apteekeista ja lemmikkieläintarvikeliikkeistä on saatavilla myös lisäravinteita jotka sisältävät ainesosia jotka edistävät elimistön luontaisten mieltä tasapainoittavien välittäjäaineiden toimintaa.

 

Matkapahoinvointilääkitys

Matkapahoinvointia voidaan lievittää myös tietyillä lääkevalmisteilla joista osa esimerkiksi salpaa oksennuskeskuksen aktivoitumista. Tarkempia lääkitysmahdollisuuksia voit tarvittaessa tiedustella eläinlääkäriltäsi.

 

Lemmikin matkustusasiakirjat

Jos matkustat lemmikkisi kanssa ulkomaille, tarvitsee lemmikkisi lemmikkieläinpassin.

Tietoa lemmikkieläinpassista ja eri maiden vaatimuksista saat Eviran sivuilta:

Tarvittavat rokotukset hoitolaan

Tarttuvien tautien ennaltaehkäisemiseksi ja tautien leviämisen riskin minimoimiseksi kissat ja koirat rokotetaan.

Eläinhoitolat vaativatkin ajantasalla olevat rokotustodistukset kaikilta hoidokeiltaan. Rokotussuosituksista saat lisätietoa Eviran sivuilta:

* Koirien rokotussuositukset

* Kissojen rokotussuositukset

Perillä

Kun ollaan perillä, annetaan lemmikin rauhallisesti tutustua uuteen ympäristöön. Älä jätä lemmikkiäsi heti yksin vaan näytä esimerkkiä; täällä on hyvä olla. Uusiin ihmisiin ja eläimiin totuttaminen tehdään rauhallisesti ja ilman pakkoa. Hyväksi havaittu tapa totuttaa koirat toisiinsa, on viedä ne heti alkuun yhteiselle kävelyretkelle ennen toisen reviirille astumista.

Joulun vietto - kissan ja koiran näkökulma. Osa 1/3: Joulusiivous

Blogiyhteistyössä morrr.com kanssa.

Joulu on mitä mainiointa aikaa nauttia läheisten ja lemmikkien seurasta mutta on hyvä huomioida, että lemmikin elinympäristössä tapahtuu paljon muutoksia: erilaisia aineita ja asioita on enemmän tarjolla, ihmisiä ja vieraita lemmikkejä saattaa tulla kylään, tai matkataan muualle kyläilemään. 

Osalle lemmikeistä muutos on stressaavaa, osa innostuu vaihtelusta. Me ihmiset saatamme tavallista helpommin stressata ja kiirehtiä mikä voi johtaa lievään huolimattomuuteen ja kaikki tietävät mihin se voi johtaa. Joulu, toisaalta yhdessäolon ja rauhoittumisen juhla, toisaalta kiireen ja arjesta poikkeavien käytäntöjen aika. Joulun valmistelu alkaa usein jouluostoksilla – sivuutamme ostokset ja hyppäämme seuraavaan vaiheeseen, joulusiivoukseen.

Jouluna haluamme, että kaikki on siistiä ja järjestyksessä. Olkaamme huolellisia, jotta lemmikit eivät pääsisi käsiksi pesuaineisiin sinänsä ja siivouksemme jäljiltä ei jäisi liiallisia pesuainejäämiä. Erityisesti erilaisten tahrojen poistoon käytettävät voimakkaammat pesuaineet saattavat herättää lemmikkiemme mielenkiinnon ja lemmikillä saattaa herätä halu maistaa pesuainetta. Lemmikin pesuainealtistus saattaa pilata joulun kaikilta.

Pesuaineet voidaan jakaa karkeasti 3 ryhmään pesuaineen pH:n perusteella

  • Happamiin (pH alle 7)
  • Neutraaleihin (pH noin 7) ja 
  • Emäksisiin (pH yli 7).

Pesuaineet joiden pH on alle 2 TAI yli 11, ovat syövyttäviä.

Pesuaineet joiden pH on 2 – 11,5 ovat ärsyttäviä.

Ärsyttäviä pesuaineita ovat mm. käsienpesuaineet, pyykinpesu- ja huuhteluaineet, yleispuhdistusaineet.

Syövyttäviä pesuaineita on mm. WC:n puhdistusaineet, viemärinavaukseen tarkoitetut valmisteet ja kalkinpoistoon käytetyt valmisteet.

Lemmikit saattavat nuolla pesuainejäämiä tai sotkeutua niihin astelemalla pesuaineessa tai muulla tavoin. Usein pesuaine kuitenkin kulkeutuu tassuista ja turkistakin lemmikin suuhun, hehän tuppaavat olemaan myös tarkkoja siisteydestään!

Pesuainealtistuksen vaikutus lemmikkiin

Oireet vaihtelevat riippuen pesuaineen voimakkuudesta, määrästä, altistumisajasta ja lemmikin yksilöllisistä ominaisuuksista kuten iästä ja terveydentilasta.

Ärsyttävän pesuainealtistuksen kohdatessa, pärjätään usein kotikonstein. Jos lemmikkisi altistuu syövyttäville pesuaineille, on varminta olla yhteydessä aina eläinlääkäriin.

Iho

Ihoaltistuksessa iho saattaa voimakkaasti reagoida pesuaineeseen, mikä ilmenee voimakkaana ihoärsytyksenä ja ihon punoituksena ja mahdollisena ihovauriona. Ensiapuna välitön pesuaineen huuhtelu runsaalla vedellä. Ärsyyntyneen ihoalueen nuoleminen estetään esimerkiksi kauluria käyttämällä. Mikäli oireet ovat lieviä ja ensiapua saadaan annettua ajoissa, voi tilannetta seurata jos lemmikin yleisvointi on muutoin hyvä. Jos yleisvointi heikkenee tai iho ei normalisoidu tunneissa ja selvästi haittaa lemmikkiä, ole yhteydessä eläinlääkäriin.

Limakalvot

Jos ärsyttävää ainetta joutuu limakalvoille, etupäässä silmiin tai suuhun, aiheuttaa tämä usein voimakasta ärsytystä. Ensiapuna silmän ja/tai suun huuhtelu runsaalla vedellä. Ärsyttävät pesuaineet aiheuttavat lieviä tai keskivaikeita oireita, syövyttävät pesuaineet voivat aiheuttaa merkittävää kudostuhoa. Toipuminen etenee tavallisesti hitaasti ja alentaa merkittävästi lemmikin elämänlaatua. Jos oireet eivät täysin häviä huuhtelemalla altistunutta aluetta vedellä, on varminta olla yhteydessä eläinlääkäriin. Yleisemminkin, silmäoireiden kanssa ei kannata viivästellä hoitoon hakeutumisessa.

Pesuaineen nieleminen

Ärsyttävien pesuaineiden nieleminen voi aiheuttaa mm. pahoinvointia. Syövyttävät pesuaineet voivat vaurioittaa vakavasti suun, ruokatorven ja mahalaukun limakalvoa. Lemmikki saattaa kuolata, oksentaa, väristä, hakeutua piiloon. Myöhemmin voi ilmetä apatiaa, tihentynyttä hengitystä ja ruokahaluttomuutta tai kyvyttömyyttä syödä tai juoda.

Ensiapu lemmikin pesuainealtistuksissa

Vesi on keskeisin elementti ensiavussa: huuhtele huolellisesti haalealla vedellä altistunutta aluetta ja pyri saamaan kaikki pesuaine huuhdeltua pois. Lemmikin voi antaa juoda vettä. Vältä monimutkaisempaa kotikemiaa: älä puskuroi hapanta emäksellä tms. – pidättäydy vedessä. Älä myöskään okseta lemmikkiä, joka on nauttinut pesuainetta.

Jos lemmikkisi altistuu syövyttäville pesuaineille, aloita ensiapua viipymättä ja ole aina yhteydessä eläinlääkäriin.

Eläinlääkärin käytännön huomioita

Mikäli ihminen tarvitsee tietoa mahdollisessa myrkytystapauksessa erilaisten aineiden vaikutuksista ja kuinka pitäisi toimia, voi hän soittaa myrkytystietokeskukseen. Myrkytystietokeskus ei kuitenkaan anna tietoja lemmikkien omistajille jos epäillään tai on sattunut myrkytys. Tämän vuoksi oma eläinlääkäri tai päivystävä eläinlääkäri on ensisijainen taho keneen ottaa yhteyttä.

Omassa potilastyössäni törmään useimmiten pesuainealtistukseen kissojen kohdalla: kissat ovat päässeet nuolemaan konetiskiainetta ja limakalvovauriot suussa ovat usein erittäin voimakkaita. Kissat on saatu kuntoutettua mutta paranemisprosessit ovat pitkiä – ja tietyllä tapaa turhia, koska olisivat olleet vältettävissä. Vahinkoja saattaa sattua mutta tehkäämme parhaamme jotta tilanteet ennaltaestettäisiin!

Pilkomme lemmikin joulun joulublogikirjoituksissamme 3 osaan: 

I osassa sivuamme joulusiivousta: pesuainealtistus - mitä jos lemmikkimme altistuu pesuaineille? 

II osassa käsittelemme joulumatkailua: mitä huomioida lemmikin kanssa matkaan lähtiessä tai kuinka lemmikin kannalta huomioidaan jouluvieraat. 

III osassa pääsemmekin jo juhlan viettoon, ja mietimme kuinka joulupöydän antimet ja jouluun liittyvät muodollisuudet koskettavat lemmikkiämme. Ihmisillä ja lemmikeillä on jouluna eri herkut.

Tunnista dementian oireet koiralla tai kissalla

Julkaistu alunperin blogiyhteistyössä morrr.com kanssa 22/11/16

Iän karttuessa elintoiminnot hidastuvat ja rapistuvat, niin myös hermostossa. Tämä saattaa johtaa dementiaan, eli oireyhtymään jossa muistitoiminnot, havannointikyky sekä ajattelukyky kokonaisuudessaan heikkenee.

Meillä ihmisillä kielellisen kommunikaatiomme takia, dementia huomataan luonnollisesti aiemmin kuin lemmikeillämme. Koiralla ja kissalla dementia kehittyy usein pitemmälle ennen omistajan havahtumista lemmikkinsä käytökseen. Dementia on luonteeltaan etenevä sairaus, mahdollisuuksia hidastaa ja hoitaa sairautta, käsitellään kirjoituksen loppupuolella.

Dementian diagnosointi ja tutkimus lemmikkeillä on vasta alkuvaiheessa. Lisääntyvän tutkimustiedon myötä saamme kuitenkin koko ajan lisätietoa aiheesta ja mahdollisuudet vaikuttaa dementoituvan lemmikin elämänlaatuun paranevat. Tutkimustiedon valossa yli 7-vuotiailla koirilla ilmenevistä käytösoireista yli 75% johtuu aivoissa tapahtuvista rappeumamuutoksista. Koirien ja kissojen dementiaa kutsutaan, erityisesti eläinlääketieteellisessä ammattikirjallisuudessa, yleisemmin kognitiiviseksi dysfunktioksi.

Dementian oireet

Dementiaa sairastava lemmikki saattaa olla poissaoleva ja aiemmin rutiininomaisesti sujuneet arkikäytännöt saattavat alkata takkuamaan ja herättämään epäilyksiä omistajassa. Keskeistä on havannoida lemmikkimme käytöstä ja reaktioita ympäristöä, ihmisiä ja muita eläimiä kohtaan.

Koirilla kognitiivisten häiriöiden selvittelyyn käytetään englanniksi nk. DISH-systeemiä (Disorientation, Interact less, Sleep pattern disturbed, House training lost). Vapaa suomennos englanninkielisistä termeistä tätä blogikirjoitusta silmälläpitäen:

D – disorientation -> Eksyneisyys eli heikentynyt kyky orientoitua ympäristöön

I – Interact less -> Vuorovaikutteisuuden häiriöt

S – Sleep pattern disturbed -> Unirytmin häiriöt

H – House training lost – Sisäsiisteys taantuu

Käsitelkäämme lyhyesti siis tätä blogikirjoitusta varten kääntämäämme EVUS-systeemiä.

Eksyneisyys

Tutuissa paikoissa, kuten kotona, liikkuminen saattaa aiheuttaa vaikeuksia. Missä oli ovi? Missä oli peti? Aiemmin tuttu ulkoilureitti voi aiheuttaa hämmennystä: mihin tästä pitäisi mennä? Havainnointikyky alenee: ovikello tai puhelimen pirahdus saatta aiheuttaa totutusta poikkeavan reaktion. Lemmikki saattaa olla poissaoleva: tuijottaa seinää tai “tyhjää”.

Vuorovaikutteisuuden häiriöt

Lemmikki saattaa hakeutua vähemmän paijattavaksi. Omistajan palatessa kotiin, tervetuloseremonia voi muuttua. Käytös muita lemmikkejä kohtaan saattaa erilaistua, tavallisesti aggressiivisemmaksi: aiemmin tutut kaverit saattavat aiheuttaa ärsyyntymistä.

Unirytmin häiriöt

Unenmäärä saattaa selvästi lisääntyä tai vähentyä. Lemmikki saattaa harhailla yöllä ympäri kotia. Koira saattaa haukkua ja ulvoa öisin, kissa huutaa.

Mitä jos epäilen lemmikkilläni dementiaa? 

Jos epäilet lemmikilläsi dementiaa, suosittelen eläinlääkärilläsi käyntiä. Yksittäinen oire voi liittyä useaan eri sairauteen, ja tämän vuoksi muiden sairauksien poissulkeminen on tärkeää ja palvelee lemmikkisi hyvinvointia.

Jos eläinlääkäri toteaa lemmikilläni dementian, kuinka toimimme? 

Eläinlääkärisi voi vielä tarkentaa, onko kysymyksessä alkava, jo selvästi puhjennut tai pitkälle kehittynyt dementia.

Yhtä ja oikeaa sekä varmasti toimivaa lääkettä dementiaan ei ole. Tapauksesta riippuen, hoidoksi voidaan määrittää ihmisten dementian hoitoon tarkoitettuja lääkevalmisteita.

Paitsi lääkehoito, ruokavaliossa on syytä huomioida antioksidantit sekä laadukkaat rasvahapot.

Tärkeää on huomioida arkielämän sujuvuus. Lemmikin elämää saattavat helpottaa mm. liukuesteet, ylimääräiset rappuset tai tiheämpi tarpeilla käyttäminen.

Tärkeintä on rauhallinen sekä ymmärtävä suhtautuminen lemmikkiisi ja muuntuneiden tarpeiden ymmärtäminen ja huomiointi koko perheen kesken.

Kirjoituksessa käytetty aineisto: 1 .- Landsberg GM, Head E: Aging and effects on behavior, In: Hoskins JD (ed): Geriatrics and Gerontology of dog and cat, 2 ed. Inter-Medical: Buenos Aires, 2004, 31 - 44 2 .- Fatjó J, Manteca X: Problems of aggression in geriatric animals, In: RM Gerosa (ed): Geriatrics canine. Inter-Medical: Buenos Aires, 2007; 30 - 44 3 .- Overall K. Medical differentials with potential behavioural manifestations. Vet Clin. Small Anim, Pract 2003; 33: 213-229

 

 

Talvi on tullut!

Talvi on saapunut!

Muutamia vinkkejä lemmikin omistajille jotka on hyvä pitää mielessä. Lemmikki on ensinnäkin syytä suojata kylmän vaikutuksilta, mutta lisäksi huomioida, että elinympäristössä saattaa piillä useita vaaroja talvisaikaan.

Kylmä

Kylmässä voi hyvin olla kun tekee sen maltillisesti ja oman lemmikin sietokyvyn mukaan.

Osa koirista on luotuja pakkaseen, osalle vilu saapuu herkemmin. Koirankaan ei pidä hytistä talvella! Paitsi ilman lämpötila, huomioi myös tuulen voimakkuus ja mahdollinen kosteus: nämä voimentavat kylmän vaikutusta tehokkaasti. Mikäli koirasi ei ole niin sanotusti talvirotu kuten mm. siperianhusky, samojedi, jämtlanninpystykorva, ole tarkkana.

Ulkoillessa koiran aktiivisuus on koiran oma lämmönlähde: aktiivinen lyhytkarvainen koira saattaa liikkuessaan pärjätä hetkellisesti viileämmässäkin, mutta paikallaan ollessaan vilu tulee herkästi. Merkkejä vilusta ovat mm. lihasväristykset ja tassujen nostelu.

Keskeistä on siis mitoittaa ulkoiluaika omalle lemmikille sopivaksi ja käyttää tarvittaessa erilaisia talviasusteita kuten takkeja ja tossuja, joita saakin tarvittaessa vaikka mittojen mukaan.

Paleltumat

Tietyt kehonosat ovat herkempiä kylmän suhteen: korvat, tassut, häntä ja nisät ovat alttiimpia kylmälle. Huomioi erityisesti nämä kehonosat pakkasilla.

Mikäli kylmäaltistus jatkuu kauan ja liian voimakkaana, saattaa syntyä paleltumia.

Kaikkien kehonosien lämmön, tyypillisen värin ja tunnon pitäisi palata normaalisti ennalleen sisätiloissa - muussa tapauksessa, ota yhteyttä eläinlääkäriin.

Tiesuola

Jos kävelyretkenne suuntautuvat teiden varsille jotka suolataan, huuhtele tassut huolellisesti lenkin päätteeksi. Vaihtoehtoisesti voit myös suojata tassut tossuilla. Tiesuola ärsyttää tassuja ja näin altistaa liialliselle nuolemiselle ja saattaa myötävaikuttaa ihotulehdusten syntyyn tassuissa.

Pakkasneste (etyleeniglykoli)

Pakkasneste on makean makuista. Pakkasneste on myös äärettömän vaarallista. Maun takia lemmikit usein nuolevat pakkasnestettä esimerkiksi maasta.

Pakkasneste vahingoittaa sisäelimiä kuten munuaisia, maksaa ja hermostoa jo pieninä annoksina. Oireet kehittyvät lemmikille noin 30 minuuttia - 12 tuntia pakkasnesteen joutumisesta elimistöön. Tyypillisimpiä oireita ovat pahoinvointi, apatia, lihasnykäykset, “humalainen” käytös, lisääntynyt janon tunne ja lisääntynyt virtsaaminen.

Pidä huoli, että säilytät pakkasnestettä visusti lemmikkien ulottumattomissa ja erityisesti, että pakkasnestettä ei autoa huoltaessa pääsisi valumaan ollenkaan ympäristöön.