Ruokinnan huomiointi jos lemmikillä on maksa- tai munuaissairaus.

Kirjoitus on tarkoitettu lemmikin omistajan ymmärtämyksen syventämiseksi. Munuais- tai maksasairaan lemmikin hoitoa koordinoi oma eläinlääkäri.

Krooninen munuaisten vajaatoiminta

Ensinnäkin tulee erottaa krooninen munuaisten vajaatoiminta akuutista muodosta. Akuutti muoto kehittyy hyvin nopeasti usein joko suoraan esimerkiksi tiettyjen lääkeaineiden yliannostuksen seurauksena tai liitännäissairautena esimerkiksi shokin yhteydessä.

Aggressiivisella hoidolla munuaisten toiminta on osassa tapauksia mahdollista normalisoida.

Tästä eteenpäin keskitymme krooniseen munuaisten vajaatoimintaan.

Kolmasosa vanhenevien lemmikkien kunnon heikentymiseen ja menehtymiseen johtavista sairauksista johtuu munuaisista.

Munuaisten tärkeää merkitystä elimistön kannalta kuvaa hyvin verenkierto: pumpatessaan hapella rikastettua verta elimistöön, sydän johtaa tästä veritilavuudesta neljänneksen suoraan munuaisiin. Munuaisten tehtävänä elimistössä on mm. suodattaa kuona-aineita, ylläpitää suolo- ja nestetasapainoa sekä happo- ja emästasapainoa. Munuaiset osallistuvat myös hormonaalisesti punasolujen tuottamiseen ja D-vitamiinin säätelyyn. Munuaisten toimintakyvyn heikentyessä mm. edellä mainitut tehtävät elimistössä häiriintyvät ja seurauksena on runsaampaa juomista, heikentynyttä ruokahalua, pahoinvointia, painon tippumista erityisesti lihasmassan kustannuksella ja turvotuksia. Munuaisarvoja seuraamalla saadaan vihiä alkavasta sairaudesta tavallisesti jo ennen selvien oireiden alkamista. Tästäkin syystä ikääntyvältä lemmikiltä kannattaa tarkastuttaa säännöllisesti veriarvot.

Vajaatoiminnan oireet näkyvät arjessa vasta kun munuaisten toiminnallisesta kapasiteetistä on hävinnyt noin 70 – 80 %.

Munuaisten vajaatoiminta ja ruokavalio

Ruokavalion proteiinipitoisuus

Muun muassa hiirillä ja rotilla suoritetuissa tutkimuksissa on havaittu, että ruokavalion korkea proteiinipitoisuus kiihdyttää vajaatoiminnan kehittymistä. Kissoilla ja koirilla suoritetuissa tutkimuksissa, vastaavaa löydöstä ei ole todettu. Kuitenkin on huomioitavaa, että vajaatoiminnassa proteiinin aineenvaihduntatuotteet eivät erity elimistöstä normaalisti ja liittyvät keskeisesti oirekuvaan. On suositeltavaa, että ruuassa olisi yksi, laadukas proteiinin lähde kuten kananmuna, heraproteiini tai soijaproteiini-isolaatti.

Ruokavalion fosforipitoisuus

Fosfori on munuaisten vajaatoiminnassa ruokinnallisesti keskeisin ravintoaine jonka rajoittamisesta potilas hyötyy. Munuaisten vajaatoiminnassa fosforin eritys on heikentynyt elimistöstä. Vähentämällä ruuan fosforipitoisuutta tai käyttämällä valmisteita jotka sitovat fosforia, hillitään vajaatoiminnan kehittymistä ja normalisoidaan fosforin määrää elimistössä.

Ruokavalion rasvojen laatu

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla on tavallista kohonneet rasva-arvot (kolesteroli, triglyseridit) veressä. Tyydyttyneen rasvan vähentämisellä ja monityydyttämättömien rasvahappojen lisäämisellä ruokavalioon, rasva-arvoja voidaan saada alennettua. Hyviä monityydyttämömien rasvahappojen lähteitä ovat mm. kasviöljyperäiset lähteet kuten maissiöljy tai pellavansiemenöljy sekä kalaöljy. Erityisesti kalasta saatavien omega3-rasvahappojen on osoitettu tukevan erityisen hyvin munuaisterveyttä. Omega3-rasvahapot eivät varastoidu elimistöön vaan niitä on saatava ruuan mukana jatkuvasti.

Maksan vajaatoiminta

Maksa, elimistön keskuslaboratorioksikin kutsuttu elin, hoitaa montaa virkaa: maksa osallistuu ruuansulatukseen, imeytymiseen, aineenvaihduntaan ja toimii varastona useille vitamiineille, raudalle ja sokerille (glykogeeni). Munuaisiin verrattuna maksa on uusiutumiskykyisempi elin.

Maksasairaudet voivat olla akuutteja tai kroonisia. Maksan vajaatoiminnan tyypillisemmät oireet ovat huono ruokahalu, heikkous, oksentelu, ripulointi. Oirekuvaan kuuluu useimmiten myös lisääntynyt juominen ja virtsaaminen. Kroonisessa maksan vajaatoiminnassa maksa saattaa selvästi suurentua. Maksan vajaatoiminnan seurauksena voi myös kertyä vapaata nestettä vatsaonteloon: vatsaontelon seutu alkaa pömpöttämään. Maksasairautta epäiltäessä diagnoosi varmistetaan verikokein. Maksasairauksien diagnostiikassa käytetään hyväksi myös ultraäänitutkimusta ja joissakin tapaukissa koepalaa eli maksabiopsiaa.

Kissojen rasvamaksa

Yltäkylläisyyssairautena voidaan pitää lihaville kissoille herkemmin kehittyvää rasvamaksaa. Jos veressä kiertävien rasvahappojen määrä ylittää maksan käsittelykapasiteetin, on asetelma rasvamaksan kehittymiselle valmis. Maksasoluihin kertyy rasvaa ja niiden toimintakyky heikkenee. Tällöin ratkaiseva tekijä sairastumiselle voi olla syömättömyys. Kissat saattavat paastota esimerkiksi voimakkaan stressin seurauksena.

Syömättömyyden ja heikentyneen aineenvaihdunnan seurauksena syntyy ravintoainepuutoksia (erityisesti arginiini) jotka johtavat aineenvaihduntahäiriöhin jotka latistavat ruokahalua ja yleiskuntoa entisestään. Rasvamaksan oireina ilmenee ruokahaluttomuuden lisäksi voimattomuutta, apatiaa, laihtumista ja oksentelua sekä/tai ripulia. Verinäytteissä todetaan kohonneet maksa-arvot.

Rasvamaksaan sairastuneita kissoja on usein välttämätöntä pakkoruokkia.

Tehokkain tapa ennaltaehkäistä rasvamaksaa, on kissan pitäminen oikeassa painoluokassa.

Maksan vajaatoiminta ja ruokavalio

Keskeistä on energian saanti: maksan toipuminen vaatii energiaa. Haasteena on huonontunut ruokahalu ja pahoinvointi. Kaloreista 30 – 50% tulisi olla rasvoista, hiilihydraattien osuuden tulisi olla alle 45%. Proteiinin tulee olla hyvin sulavaa. Proteiininsaantia rajoitetaan tietyissä maksasairauksissa.

Ruokaa tulee annostella normaalia useammin, 3 – 5 kertaa päivässä, jotta energiaa saataisiin taattua riittävästi ja maksalle ruuansulatuksesta aiheutuva kuormitus olisi maltillinen ruokailun jälkeen. B- ja E-vitamiinin sekä sinkin tarve korostuu.

 

Blogiyhteistyössä morrr.com kanssa