Lemmikin hyvinvoinnin arviointi ja suunnittelu

Mikä on tilanne NYT

Lemmikin hyvinvointia tulee huomioineeksi tietenkin joka päivä ihan tiedostamattakin. Tässä jutussa keskitytään kuitenkin siihen, mitä voidaan tietoisesti seurata ja kirjata, jotta voitaisiinennaltaehkäistä sairauksia sekä saada mahdolliset ongelmat nopeasti kiinni. Nämä auttavat myös miettimään aktiivisesti, miten lemmikkimme voisi mahdollisimman hyvin.

(Juttuun liittyvän päiväkirjapohjan voit ladata TÄSTÄ.

Lemmikin hyvinvointia voidaan pilkkoa pienempiin osa-alueisiin:

LIIKKUMISKYKY

RUOKAHALU

KIPU

KÄYTÖS

TARPEIDEN TEKO

OMA ARVIO yleistilasta

Edellä listatut toiminnot peilaavat hyvin lemmikin hyvinvointia. Niitä voidaan miettiä ja seurata hyvin omilla arvioilla.

Voidaan myös määrittää tarkempia arvoja, joihin on selkeät viitearvot. Ja kun ne mitataan silloin kun kaikki on hyvin, saadaan vertailupohja siihen päivään, kun hyvinvointi esimerkiksi hengitystiheys, alkaa mietityttää.

Seurattavia mitattavissa olevia asioita ovat:

HENGITYSTIHEYS

RUUMIINLÄMPÖ

SYDÄMEN SYKE

PAINO

Kolmeen ensimmäiseen on selkeät viitearvot, paino on yksilöllinen.

Hyvinvoinnin arvioiminen ja kirjaaminen päiväkirjaan

Ohessa päivittäinen päiväkirja. Se voi olla vastoin nimeään myös kuukausittainen tai vuosittainen päiväkirja. Päiväkirjasi voi olla myös kännykkäsovellus tai jotain muuta, tärkeintä on, että asiat kirjaa ylös ja seuraa niitä itselleen helpolla ja selkeällä tavalla.

Nuoremmilla riittää vuosittainen arvio. Vanhenevilla arvio on hyvä tehdä vuosittain, puolivuosittain tai neljännesvuosittain. Tilanteesta riippuen: vanhemmilla useammin kuin nuorilla, sairailla useammin kuin perusterveillä.

Lemmikki katsotaan ikääntyväksi kun odotetusta eliniästä puolet on takanapäin.

LIIKKUMISKYKY: miten lemmikkisi liikkuu? Vapautuneesti, iloisesti, voimakkaasti vaiko haluttomasti, harkiten ja vingahdellen? Onko lenkkien pituus vakio? Levon jälkeinen liikunta: onko jäykkyyttä, ottaako aikansa, että lämpenee? Hyppeleminen ja kiipeily (kissat)?

RUOKAHALU: kuinka kuppi tyhjenee? Kun ruoka maistuu on asiat suhteellisen hyvin – se on hyvä ohjenuora lemmikin terveyteen. Jos ruokahalu äkillisesti voimistuu kovasti tai alkaa heikkenemään,

on eläinlääkärin aika arvioida, mistä on kyse.

KIVULIAISUUS: Valitettavasti lemmikit ovat usein kivun piilottamisen mestareita. Ja vastoin mielikuvaamme, saattavat heiluttaa häntäänsä kivusta huolimatta ja käyttäytyä niin kuin mitään hätää ei olisi. Toki osa lemmikeistä taitaa myös huomiohaun maksimoinnin: ”katso minua, olen kipeä”.

KÄYTÖS: onko käytös lemmikillesi normaalia? Onko se äksympi, vähemmän reagoiva vai ylivilkas? Käytöksessä voi heijastua monet asiat: kivuliaisuus voi tehdä pahantuuliseksi tai vähentää aktiivisuutta, kun taas jotkin sairaudet voivat vilkastuttaa (esim. kilpirauhasen liikatoiminta kissoilla). Myös dementia voi muuttaa lemmikin käytöstä voimakkaasti.

TARPEIDEN TEKO: onko virtsaaminen ja ulostaminen säännöllistä, tarpeet ulkoisesti moitteettomia.

Virtsaamisen ja ulostamisen määrä voi vähentyä tai lisääntyä, maha voi olla ripulilla, virtsassa voi olla verta…

OMA ARVIO: Jos saisit vastata vain tähän: miltä tuntuu, miten hyvin lemmikkisi jaksaa?

Mitattavat arvot

HENGITYS

SYDÄMEN SYKE

RUUMIINLÄMÖ

PAINO

Jotta voi huomata jonkun olevan pielessä, on hyvä tietää mitä se on normaalisti. Yksilölliset erot ovat suuret ja erityisesti ympäristö ja toiminta ratkaisee paljon. Jos ympäristö on kovin stressaava (vaikkapa eläinlääkärivastaanotto on useimmille lemmikeille), on luontevaa, että hengitys on silloin tiheämpää ja syke korkealla. Näitä arvoja onkin hyvä mitata rauhassa kotona. Vakoile lemmikkiäsi: rauhallisen hetken koittaessa, mittaa sujuvasti arvot.

Vaikka itse kantaakin suurta huolta ja kiinnostusta lemmikin hyvinvoinnista, kannattaa tukeutua myös muiden huomioihin ja ammattilaisten huomioihin (eläinlääkäri, eläinfysioterapeutti ym.). Itse näkee asiat usein hieman ns. paremmassa valossa ja toisaalta muutoksia ei välttämättä huomaa, jos ne kehittyvät erityisesti hiljakseen. Kannattaa panostaa ja nähdä vaivaa, että lemmikilläsi olisi oma eläinlääkäri tai eläinlääkäriasema, joka tuntee lemmikkisi elämän tarkkaan ja välittää sen hyvinvoinnista. Paras olisi luottamuksellinen ja jatkuva hoitosuhde eläinalanammattilaiseen, johon satsataan siellä-täällä-tuolla asioinnin sijaan.

Hengitys: hengitystiheys (sisään- ja ulos / kertaa minuutissa), hengitystiheyden lisäksi kiinnitä huomiota hengitystapaan: hengityksen tulisi olla vaivatonta, äänetöntä (rodullisia eroavaisuuksia: brakykefaaliset eli lyhytkuonoiset koirat saattavat pitää aina ääntä hengittäessään, lihavat usein kuorsaavat herkemmin). Hengitystiheyden laskenta on hyvä toistaa muutamana päivänä samanlaisissa olosuhteissa, silloin se on luotettavampi.

KOIRAN OLLESSA LEVOSSA NORMAALI HENGITYSTIHEYS ON 15 – 30 KERTAA MINUUTISSA. NORMAALISSA HENGITYKSESSÄ RINTAKEHÄ NOUSEE JA LASKEE HYVIN RAUHALLISESTI LEMMIKIN OLLESSA LEVOSSA.

JOS HENGITYSTIHEYS ON NOUSSUT poissulje ensin erityisesti mahdollisen kiihtymyksen / liikunnan tai korkean lämpötilan vaikutus hengitykseen. Hengitystiheys nousee useissa sairaustiloissa mm. kuume, anemia, kipu, hengitys- sydänsairaudet. Tarkempi selvitys aina eläinlääkärissä.

Jos hengitys on työlästä ja lemmikki joutuu työstämään hengitystä vatsalihaksilla pumpaten, on tilanne epänormaali ja eläinlääkäriin yhteydenotto tarpeen.

On huomioitavaa, että vaikka lemmikillä olisi hengitysvaikeus, se heijastuu limakalvojen värissä vasta kun on kehittynyt hyvin pitkälle edennyt hapenpuute, tällöin normaalin vaaleanpunaisen sijaan limakalvot sinertävät.

Ruumiinlämpö: ruumiinlämpö mitataan kissalta ja koiralta peräsuolesta lämpömittarilla. Nenän tunnustelulla ja muilla tavoilla ei saada luotettavaa määritystä ruumiinlämmöstä.

Hanki mielellään lemmikillesi ihan oma mittari. Käytä saippuaa tai liukastusainetta ja työnnä kuumemittari hellästi lemmikkisi peräsuoleen. Varmista, että mittari menee riittävän syvälle, lemmikin koko luonnollisesti vaikuttaa paljon, keskimäärin 2-3 cm on riittävästi.

KISSAN JA KOIRAN NORMAALI RUUMIINLÄMPÖ ON 38 – 39 astetta

Jos lemmikin ruumiinlämpö on selkeästi kohonnut, yli 39.5, on kysymyksessä kuume.

Lämmönnousun, kuumeen, voi aiheuttaa mm. tulehdustila tai infektio.

Jos lemmikkisi on kuumeinen, ole yhteydessä eläinlääkäriin tilanteen tarkemmaksi arvioinniksi. Kuumeen lisäksi kysymyksessä voi olla erityisesti kesäisin myös ylikuumeneminen, lemmikkiä on jäähdytettävä esim. kylmällä vedellä kostutetuilla pyyhkeillä. Ota tällöin aina yhteys eläinlääkäriin.

Jos lemmikin ruumiinlämpö on laskenut äkillisesti, on lemmikin ruumiinlämpöä tuettava esimerkiksi peittein ja lämpimin vesipulloin. Huomaa, ettet laita mitään kuumaa suoraan kontaktiin lemmikin kanssa, vaan väliin jää esimerkiksi kuuman vesipullon suhteen pyyhe. Äkillisesti laskeneessa ruumiinlämmössä yhteys heti eläinlääkäriin. Pitkäaikaissairauksien yhteydessä lämmön laskun takana voi olla mm. anemiaa tai sydänsairauksia. tarkempi syyn selvittely aina eläinlääkärissä.

Sydämen syke: Sydämen sykkeen voi mitata koiralta ja kissalta muutamastakin paikasta, kätevimmin esimerkiksi: reiden sisäsivulta; pidä muutamaa sormea puristettuna kevyesti reiden sisäsivulla ja laske montako kertaa minuutissa tunnet laskimon pulpahduksen – vaihtoehtoisesti voit seurata sykettä 15 s ajan ja kertoa tuloksen neljällä.

Vaihtoehtoisesti voit mitata sykkeen myös lemmikin rintakehän vasemmalta puolelta, kun liikautat vasenta kyynärpäätä taaksepäin, on kyynärpää taakse vietynä suoraan sydämen kohdalla.

Voit mitata sykkeen myös käpälän yläpuolelta, etu- tai takaraajan takapinnalta.

KISSAN NORMAALI SYKE ON: 140 - 220

KOIRAN NORMAALI SYKE ON: pienet koirat 120 – 150, isot koirat 60 – 120

Kuten huomaat, sykkeen vaihtelu lemmikkien välillä voi olla hyvinkin vaihtelevaa.

Siksi on tärkeää, että tiedät, mikä on lemmikkisi normaali syke. Mittaa syke lemmikiltäsi, kun se on rauhallisesti oleskellut sijoillaan, toista mittaus muutamana päivänä, jotta saat luotettavan tuloksen.

Jos syke on koholla, voi se olla merkki mm. kivusta, kuumeesta, stressistä, sydänsairaudesta.

Normaalia matalampi syke voi liittyä mm. kilpirauhasen vajaatoimintaan tai lisämunuaisten vajaatoimintaan. Jos syke poikkeaa viitearvoista tai selvästi poikkeaa lemmikin tyypillisestä sykkeestä, on syy hyvä selvittää eläinlääkärissä.

PAINO

Ihanteellinen paino kannattaa määrittää – tarvittaessa eläinlääkärin kanssa. Rotukohtaisten painosuositustaulukoiden sijaan ihanteellinen paino määritetään yksilöllisesti tunnustelemalla mm. kylkiluiden erottuvuus ja vatsakaaren arviointi muutamasta suunnasta.

Lemmikkejä vaanivat erityisesti ylipainoisuuden vaarat: suuri joukko erityisesti tuki- ja liikuntaelin sekä aineenvaihduntasairauksia on vältettävissä jo pelkästään välttämällä ylipaino.

Ylipainoisen lemmikin elämänlaatu on heikentynyt ja eliniänodote selvästi lyhyempi normaalipainoiseen lajitoveriin verrattuna.

HYVINVOINNIN AKTIIVINEN KOHOTTAMINEN

Nyt kun on hahmoteltu, mikä on lemmikin vointi nyt, voidaan lähteä miettimään, miten sitä voitaisiin parantaa. Kun päiväkirjassa määritettiin eri osa-alueille pisteytys (1-10), voidaan miettiä millä keinoin pisteitä voitaisiin nostaa.

ESIMERKKI

Otetaan esimerkiksi ”Donna”, 12-vuotias kultainen noutaja, sterilisoitu naaras.

Perheessä ollaan yhteisesti sitä mieltä, että Donna on vanha ja ei niin jaksava enää, ruoka maistuu kyllä ja se näkyykin.

Tarkempi otanta päiväkirjalla:

Liikkumiskyky 4 (1-10): Donna nousee aamuisin kankeasti, ei ole hypännyt autoon eikä sohvalle itse enää 2 vuoteen, lenkit ovat lyhentyneet useista kilometreistä puoleen kilometriin, aiemmin välitöntä säntäilyä aiheuttanut pallo aiheuttaa enää hännän heilautuksen, perään ei kovin jaksa lähteä.

Ruokahalu 8: Omat ruoat eivät maistu mutta kaikki muu maistuukin. Erityisesti leikkeleet ja juusto uppoavat. Napostelun seurauksena paino on kohonnut jo 40 kiloon. Eläinlääkäri suositteli edellisellä rokotuskäynnillä 30 kiloa optimipainoksi.

KIPU 6: Donna ei aktiivisesti vingu eikä valita. Perheestä kumminkin tuntuu, että tilanteissa, joissa Donna nuorempana liikkui aktiivisesti, on tapahtunut muutos. Donnan katseesta näkee, että se ei voi hyvin.

KÄYTÖS 8: Iästä huolimatta Donna on ns. oma itsensä ja ilmestyy kyllä ovelle vastaan, kun perheenjäsenet palaavat töistä ja koulusta. Pienet miinuspisteet annetaan aktiivisempien leikkien poisjäännistä.

TARPEIDEN TEKO 7: pissaamisen suhteen Donna on toiminut aina kuin kello ja rakko on mallia seurapiirirakko eikä sitten pentuajan ole vahinkoja sisälle päässyt tapahtumaan. Ulosteet ovat pääosin kiinteitä, muutamia kertoja viikossa ilmenee löysää ulostetta ja ulostamiskertoja on useampia.

OMA ARVIO 5: jokainen perheenjäsen sai antaa numeron ja yhteenlaskettu keskiarvo on 5. Näkemykset hyvinvoinnista vaihtelivat kolmesta yhdeksään.

Sykkeeksi Donnalle mitattiin 100 (x/min) hengitystiheydeksi levossa 20 (x/min) ja ruumiinlämmöksi 38.5 ja painoksi 40 kiloa (kauhistuttava yllätys kaikille). Syke, hengitystiheys ja ruumiinlämpö olivat normaali viitearvojen sisäpuolella. Paino oli karannut omia menojaan yli optimaalisen 30 kilon. Perhe vertasikin osuvasti, että ihmisellä vastaava ylipaino olisi, että optimiltaan 75 kiloinen henkilö painaisi 100 kiloa (!).

Todettuaan tilanteen, perhe päätti mennä eläinlääkäriin tarkistuttamaan, olisiko Donnaa mitenkään autettavissa vai tulisiko ’vanhuuteen’ vain totutella.

Eläinlääkärissä Donnalle suoritettiin kattava yleistutkimus, verinäytteiden ja virtsanäytteen tutkimus sekä lisätutkimuksena yleistutkimuksen pohjalta luuston röntgenkuvaus.

Eläinlääkäri kertoi, että Donnalla oli seuraavanlaisia ongelmia: Paino. Lonkkien nivelrikko. Ientulehdus. Alkava kaihi.

Hyvää ilmeni erityisesti: reipas mieliala, moitteettomat veriarvot.

Eläinlääkäri laati hoitosuunnitelman: tärkeintä olisi, että painoa tiputettaisiin nykyisestä 40 kilosta 30 kiloon. Eläinlääkärin mukaan jo tämä tekisi ihmeitä virkeydelle ja liikkumiskyvylle.

Epämääräisen ruokinnan sijasta siirryttäisiin laadukkaaseen senioriruokaan, jossa on kuitua enemmän, kaloreita vähemmän ja erityisesti Omega3-rasvahappoja nivelten hyvinvointia silmällä pitäen.

Painonpudotustavoitteeksi otettiin alkuun 2% viikko (800 grammaa). Donna sai mukaansa tulehduskipulääkkeitä, annettavaksi ajoittain ja hoitovasteen mukaan. Kontrolliin Donna tulisi 3 kk kulututtua.

3 kk kuluttua kontrollissa Donna oli ilahduttavasti pudottanut painoa 9.6 kiloa ollen ihannepainoinen.

Perhe kertoi, että aluksi tulehduskipulääkettä oli annettu useammin. Nyt sitä ei enää tarvinnut antaa ja alun paastoilun ja ruokintamuutoksen aiheuttaman hämmennyksen jälkeen, nappulatkin olivat alkaneet uppoamaan. Perhe oli hyvin ilahtunut saatuaan takaisin ”vanhan Donnan”: ulkoilu ja lelujen noutokin oli alkanut taas kiinnostamaan. Hammaskivi voitiin poistaa nyt myös turvallisemmin yleisanestesiassa, kun painoa oli saatu tiputettua.

Eläinlääkärin kanssa sovittiin, että saavutetussa hyvinvoinnista kannattaa pitää kiinni. Ruokintamäärä säädettiin uuden painon mukaiseksi ja seuraava kontrollikäynti sovittiin 1 vuoden päähän. ’Päivittäisen päiväkirjan’ perhe täyttäisi 3 kk välein. Muistutukset tarkastuksista laitettiin heti kännykän kalenteriin.

Päiväkirjan pidossa myöhemmin hyvät pisteet tulivat muista osa-alueista paitsi omasta yleisarviosta: perhe päätyi siihen, että Donna sai liian vähän heidän huomiotaan. Ulkoilu- ja lenkkeilykertoja lisättiin ja Donnaa alettiin käyttämään aika ajoin myös uimassa – uintia Donna oli aina rakastanut, se vain oli jäänyt pois vuosien varrella.

Edellä oli Donnan tarina. Mikä on sinun lemmikkisi tarina?

On väistämätöntä, että kaikki ikääntyvät. Aktiivisella asenteella ja toimeenpanolla voidaan kuitenkin vaikuttaa tilanteeseen hyvin paljon.

Lataa päiväkirja TÄSTÄ.